Heidi kyseli mistä haihatinna juontaa juurensa. Nimi vie noin 40 vuotta taaksepäin lapsuuteeni, jolloin rakas serkku- tyttöni perheineen Lahdesta päätti kutsua minua nimellä Tinna, joka on väännös Tiinasta, joka taasen oli lyhenne Kristiinasta. Aikuisiällä nimeä ei juuri ole käytetty muuta kuin Rakkaan serkkuni toimesta tietty:) Ja nyt se sitten vaan putkahti esiin kun blogia väsäsin. Haiha-etuliite taas juontaa juurensa kotipaikkani lähellä olevaan huikean ihanaan "taidenäyttelyyn"nimeltään Haihatus, joka on pysyvää erilaista taidetta- SUOSITTELEN VIERAILUA JOS JOUTSAN SEUDULLA PYÖRII. Ja kun itse olen hieman tälläinen  erilainen haihattelija, hajatelma - filosofi, niin.... siinähän se sitten oli se Haihatinna. Notta ihan ilmasta se ei ollut siepattu, tuo nimi meinaan.

Nyt tässä pohdin kuumeisesti kuinka tulevasta viikosta selviän ja päätän kirjoitelman tällä erää toiseen rakkaaseen toteamukseeni : " Asioilla on tapana järjestyä".

Hyvää viikonloppua toivottaa haihaTinna